Nipsu vahtikoirana porojen varalta samalla, kun muut partiolaiset paistoivat makkaraa
Ojan ylitys
Lapissa sai kaivaa ihan niin paljon kuin halusi
Leireilimme Nipsun ja 50 muun partiolaisen kanssa muutaman päivän ennen vaelluksen alkua. Nipsu sai taas paljon uusia kavereita pienistä ja isoista partiolaisista. Nipsu antoi kaikille tasapuolisesti pusuja - varsinkin jos joku erehtyi menemään maahan makaamaan, niin Nipsu oli alta aikayksikön hyppimässä päälle ja antamassa runsaasti pusuja. Asuimme Nipsun kanssa koko viikon teltassa. Nipsu vietti osan päivistäkin teltassa päiväunilla, sillä näin runsas ulkoilu sai koiran kyllä todella väsyneeksi. Olimmehan koko vuorokauden tunnit ulkona viikon ajan. Alkuviikosta tarkenimme öisinkin hyvin - asteet pysyivät varmaan reilusti yli kymmenen yölläkin. Loppuviikosta päivisin oli noin 10 astetta ja viimeisenä yönä lämpötila meni varmaan nollan tietämiin. Silloin oli kylmä! Onneksi Nipsu oli saanut Taika-äidiltään koiratakin lainaan ja tarkeni hyvin.
Vaelluksemme kesti kolme päivää ja päivämatkat olivat noin 10 km, 15 km ja 10 km. Minun ja Nipsun lisäksi vaellusjoukossamme oli kaksi 12-vuotiasta poikaa ja kaksi nuorta. Vaelsimme aina miltei koko päivän, koska pidimme runsaasti lepotaukoja ja ihastelimme maisemia. Ensimmäisenä päivänä Nipsu varmaan luuli, että teemme normaalin tunnin-kahden lenkin ja alkoi heti juoksennella edestakaisin. Ensimmäinen päivämme venyi kuitenkin 12 tunnin mittaiseksi, sillä ohjasimme muita vaellusjoukkoja oikeaan suuntaan. Nipsu otti aina tauoilla pienet unet taukotakki päällään. Tauoilla maistuivat myös nappulat ja kuivaliha haukulle erittäin hyvin! Alkumatkoista Nipsu kulki aina ensimmäisenä ja kävi tutkimassa reittiä vähän pidemmälle ja odotteli sitten meitä. Loppumatkoista Nipsu piti sitten perää niin, että odotti, että jokainen oli kulkenut ohitseen ja sitten siirtyi taas ensimmäiseksi. Näin Nipsu piti lukua, että jokaikinen pysyy mukana. Tämä oli vaan vähän hankalaa, kun välillä polut olivat kapeita ja rinkkaselkäiset partiolaiset eivät ole kovin mielissään, kun koira pujottelee jalkojen välistä tai vierestä juuri kun sitä vähiten odottaa. :-) Matkat sujuivat kuitenkin hyvin ja Nipsun suosikkikohtia olivat tietysti jokien ja ojien ylitykset. Niissäkin kohdissa piti pitää huolta, että jokainen vaelluslauman jäsen on koossa. Menimme yksitellen varovaisesti ylitse ja Nipsu tuli aina puoleen väliin tarkistamaan, tarvitseeko partiolainen apua ylityksessä. Tämäkin osoittautui hieman hankalaksi käytännöksi, kun alla oli liukkaat kivet ja virtaava vesi sekä selässäkin vielä runsaasti painoa. Lopuksi pidin Nipsua kiinni niin kauan, että kaikki muut pääsivät ylitse ja sitten Nipsu lähtikin jo riemulla kohti toisia partiolaisia ja he pitivät Nipsua kiinni niin kauan, että minä pääsin yli. Nipsun osalta koko vaellus meni mallikkaasti, mutta minua sairaudet vähän koettelivat. Toisena päivänä sairastuin kuumeeseen ja kolmantena vatsatautiin. Onneksi näistä selviydyttiin lääkkeiden avulla. Ihana vaellusryhmäni piti Nipsusta huolen sillä välin, kun minä yritin toipua kuumeesta aina nukkumalla tauoilla. Muutenkin Nipsu oli koko porukan koira ja kaikki vähän huolehtivat, missä haukkunen menee. Mikään muu ei jännittänyt kuin porot ja se, lähtisikö Nipsu niiden perään. Pentukoira kun ei vielä tajua, että sarvet saattavat satuttaa pahastikin. Otinkin Nipsun aina hihnaan, kun näin poroja lähipiirissä. Nipsusta tuli monen leiriläisen suosikkikaveri ja se saikin erittäin paljon rapsutuksia ja uusia leikkikavereita. :-) Monet pienet partiolaiset kyselivät jo, että milloin Nipsua näkee seuraavan kerran. Sanoin, että kyllä meidän partiokoiramme tulee ensi kerrallakin leirille, olihan tämä jo Nipsun kolmas partioleiri. :-)
Leiripaikkamme sijaitsi Saariselän Lapinhämeessä ja vaelluksemme kulki Urho Kekkosen Kansallispuistossa.
Vaelluksemme kesti kolme päivää ja päivämatkat olivat noin 10 km, 15 km ja 10 km. Minun ja Nipsun lisäksi vaellusjoukossamme oli kaksi 12-vuotiasta poikaa ja kaksi nuorta. Vaelsimme aina miltei koko päivän, koska pidimme runsaasti lepotaukoja ja ihastelimme maisemia. Ensimmäisenä päivänä Nipsu varmaan luuli, että teemme normaalin tunnin-kahden lenkin ja alkoi heti juoksennella edestakaisin. Ensimmäinen päivämme venyi kuitenkin 12 tunnin mittaiseksi, sillä ohjasimme muita vaellusjoukkoja oikeaan suuntaan. Nipsu otti aina tauoilla pienet unet taukotakki päällään. Tauoilla maistuivat myös nappulat ja kuivaliha haukulle erittäin hyvin! Alkumatkoista Nipsu kulki aina ensimmäisenä ja kävi tutkimassa reittiä vähän pidemmälle ja odotteli sitten meitä. Loppumatkoista Nipsu piti sitten perää niin, että odotti, että jokainen oli kulkenut ohitseen ja sitten siirtyi taas ensimmäiseksi. Näin Nipsu piti lukua, että jokaikinen pysyy mukana. Tämä oli vaan vähän hankalaa, kun välillä polut olivat kapeita ja rinkkaselkäiset partiolaiset eivät ole kovin mielissään, kun koira pujottelee jalkojen välistä tai vierestä juuri kun sitä vähiten odottaa. :-) Matkat sujuivat kuitenkin hyvin ja Nipsun suosikkikohtia olivat tietysti jokien ja ojien ylitykset. Niissäkin kohdissa piti pitää huolta, että jokainen vaelluslauman jäsen on koossa. Menimme yksitellen varovaisesti ylitse ja Nipsu tuli aina puoleen väliin tarkistamaan, tarvitseeko partiolainen apua ylityksessä. Tämäkin osoittautui hieman hankalaksi käytännöksi, kun alla oli liukkaat kivet ja virtaava vesi sekä selässäkin vielä runsaasti painoa. Lopuksi pidin Nipsua kiinni niin kauan, että kaikki muut pääsivät ylitse ja sitten Nipsu lähtikin jo riemulla kohti toisia partiolaisia ja he pitivät Nipsua kiinni niin kauan, että minä pääsin yli. Nipsun osalta koko vaellus meni mallikkaasti, mutta minua sairaudet vähän koettelivat. Toisena päivänä sairastuin kuumeeseen ja kolmantena vatsatautiin. Onneksi näistä selviydyttiin lääkkeiden avulla. Ihana vaellusryhmäni piti Nipsusta huolen sillä välin, kun minä yritin toipua kuumeesta aina nukkumalla tauoilla. Muutenkin Nipsu oli koko porukan koira ja kaikki vähän huolehtivat, missä haukkunen menee. Mikään muu ei jännittänyt kuin porot ja se, lähtisikö Nipsu niiden perään. Pentukoira kun ei vielä tajua, että sarvet saattavat satuttaa pahastikin. Otinkin Nipsun aina hihnaan, kun näin poroja lähipiirissä. Nipsusta tuli monen leiriläisen suosikkikaveri ja se saikin erittäin paljon rapsutuksia ja uusia leikkikavereita. :-) Monet pienet partiolaiset kyselivät jo, että milloin Nipsua näkee seuraavan kerran. Sanoin, että kyllä meidän partiokoiramme tulee ensi kerrallakin leirille, olihan tämä jo Nipsun kolmas partioleiri. :-)
Leiripaikkamme sijaitsi Saariselän Lapinhämeessä ja vaelluksemme kulki Urho Kekkosen Kansallispuistossa.
Kotimatka ja noin 14 tunnin päiväunet kettu kainalossa.
Tässäpä oli raporttia meidän kesän kohokohdasta. Eilinen oli lepopäivä meillä molemmilla ja illalla kävimme ensimmäistä kertaa näyttelykoulutuksessa. Oli hauskaa, vaikka ihan nappiin ei sujunut. Saimme tosi hyviä neuvoja ja ensi kertaa odotellessa! Tänään lähdemme Yyteriin kaveriporukalla ja ensi viikolla vietämme Nipsun ja Kallen kanssa vielä lomaa Porin mökillämme.
Aurinkoisin vaellusterveisin,
Mirjami ja Nipsu
Mirjami ja Nipsu
Ihana Nipsu :-) Niin mukava lukea teidän seikkailuista, Nipsun elämä on todella kadehdittavaa,niin paljon kaikkea toimintaa! Ja kaunis on neidosta kasvanut, kuin äitinsä pienenä <3 Pian nähdään ja päivitetään kuulumiset ihan livenä :-)
VastaaPoistaKiitos! Näin aktiivisen ja kiltin koiran kanssa on ilo harrastaa kaikennäköistä! Lauantaina nähdään! :-) Nyt pitää lähteä metsästämään neljää kappaletta samanlaisia Piltti-purkkeja meidän lauantaipäiväistä hajutreenausta varten. :-)
VastaaPoista