Nipsun tohinoita

Hieman on kulunut aikaa sitten viime blogipäivityksen! Syy siihen on se, että aloitin viime viikolla kesätyöt ja olinkin heti kuusi päivää putkeen töissä. Töiden lisäksi päivääni mahtui vain touhuilu Nipsun kanssa. Arkirytmini sekoitti myös viikonlopun mahatauti, jolloin Nipsun hoitovastuu oli täysin Kallella. Nyt näyttää taas paremmalta ja blogin päivityksellekin on aikaa näin ennen iltavuoroa.

Viime viikon maanantaina aloitimme ihan pentukurssin Herwoodin Hauvoissa. Kurssilla oli minun ja Nipsun lisäksi kolme muuta pentua. Yksi niistä oli 13-viikkoinen ja loput sitten vähän nuorempia. Nipsu oli aivan loisto-oppilas ja minä sain olla onnesta soikeana, kun omistan niin hienosti tottelevan koiran! Treenasimme katsekontaktia, istumista ja luoksetuloa. Lisäksi minä sain vinkkejä sivulle-käskyn harjoittelemiseen, kun se oli meillä kotiläksynä Pirkkalan koirakoulusta.

Kuten sanoin, niin viime viikkoni oli melko työntäyteinen ja siksi olinkin järjestänyt Nipsulle paljon ohjelmaa vapaa-ajallani. Tiistaina meillä kävi uusi koirakaveri Urpo. Urpo on Nipsua nuorempi pentu, painoa löytyy reilu 3 kiloa. Urpo on Schipperke- rotuinen laivakoira. Leikit olivat kuitenkin todella tasaväkisiä, välillä Urpo komensi Nipsun ihan maan matoseksi ja toisinaan Nipsu käytti taktiikkaansa ja ahdisti Urpon sohvan viereen sekä istahti päälle.

Keskiviikkona meillä taisikin olla sitten lepopäivä. :-) Torstaina oli tarkoituksena mennä Pirkkalan koirakouluun, mutta Nipsun siskolla Lumolla oli molemmissa silmissään silmätulehdus. Menemme aina Hannan ja Lumon kanssa heidän autollaan, joten sitten jäi meiltäkin kerta välistä. Kalle lähti torstaina Juhannuksen viettoon Hämeenkyröön ja seuraavina päivinä olikin Nipsulla uusi kokemus edessä - 8 tuntia yksin. Perjantaiaamuna herätin Nipsun jo hyvin aikaisin ja lähdimme pienelle metsäretkelle. Ennen töihinlähtöäni olin tehnyt Nipsulle varsinaisen koiran elämyspuiston meidän lattialle. Lattialta löytyi noin puolen metrin välein aina jokin lelu tai puruluu. Lisäksi olin tehnyt monta herkkupiiloa, eli piilottanut puhtaaseen maitotölkkiin tai muuhun pahvipakettiin puruluun tai ankanfileen. Myös vessa- ja talouspaperirullapiilot ovat meillä hyvin suosittuja! Näiden lisäksi olin jo edellisenä iltana survonut Nipsun aamuruuan erilaisiin siansorkkiin sekä pahvipaketteihin ja laittanut pakkaseen. Näitäkin Nipsu tykkää syödä ja kyllä siinä aikaa kuluu! Yleensä Nipsulla on noin 3 pehmolelua kerrallaan lattialla, mutta nyt oli kaikki (yli kymmenen) lelua leikkikaverina lattialla! Lisäksi annoin Nipsulle oman vanhan uninalleni, joka on melkein Nipsun kokoinen, ja sen kanssa onkin valtavan kiva painia. Töissä päätin, etten ole ollenkaan huolestunut Nipsusta - eihän se tiedä ajatuksiani, eikä viihdy kotona yhtään sen paremmin, olen minä sitten huolissani tai en. 8 tunnin työpäivän jälkeen poljin sitten pika pikaa kotiin. Kotoa löysin juuri heränneen koiran, yhden kakkaläjän ja pissalammikon lattialta. Nipsun ensimmäinen yksinolopäivä sujui siis aivan loistavasti! Perjantaina eli Juhannusaattona meille tulikin heti kolmen jälkeen kylään Pontus-serkku Tiinan kanssa. Lähdimme heti koirien kanssa metsään ja järven rannalle. Siellä ne saivat juoksennella! Pontus on sen verran arka kultainennoutaja, että meillä oli hieman vaikeuksia saada se kerrostalon toiseen kerrokseen, mutta vielä enemmän oli vaikeuksia saada se alas! Onneksi meillä sisällä Pontus katsoi Nipsusta mallia ja oli rauhallinen. Rauhallisuuteen vaikutti varmasti myös se, että annoin Pontukselle 7-vuotissynttärilahjaksi naudan luun, jonka Popo söikin melkein kokonaan.

Lauantaina Nipsu oli toisen kerran yksin minun työpäiväni ajan. Samat järjestelyt olin tehnyt tälläkin kertaa ja jätin myös sanomalehtiä lattialle, vaikka yleensä ne pissat tulee mihin sattuu, jos niitä sisälle tulee. Isäni oli minua vastassa alakerrassa, sillä olimme sopineet, että hän hakee minut ja Nipsun Juhannuspäivänä myöhäisjuhannuksen viettoon heidän luokseen. Kotoa löysimme sitten Nipsun pissalammikon ja kakkakasan kanssa. Nipsun mielestä sanomalehtien repiminen oli ollut hauskempaa kuin tekemäni herkkupiilot. Eihän se mitään haitannut - pääasia on, että koira viihtyy. :-) Päästessäni keittiöön huomasin, että Nipsu oli jollain ihme konstilla saanut oman vesikuppinsa rikki! Siis sellaisen miltei kilon painavan keraamisen kupin! Pelästyinkin, että onko Nipsu saanut suuhunsa ja mahaansa sirpaleita, mutta eipä Nipsu mitään oireita mistään ilmentänyt. Nipsu oli kuitenkin aivan poikki koko illan, joten kova meno on täytynyt olla! :-D Tapasimme vanhempieni luona siskoni lapset, jotka olivat olleet hoidossa mummulassa kaksi yötä. Lapset pelkäsivät vähän Nipsua, vaikka estinkin kaikki hyppelyt heidän päälleen.

Sunnuntaiaamupäivällä olimme koko porukka (minä, Nipsu ja vanhempani) pitkällä kävelylenkillä ihanassa kangasmetsässä. Nipsu sai siellä juoksennella, maistella mustikan varpuja, kaivaa kuoppia ja haistella juurakoita. Sunnuntaina myöhemmin tulimme takaisin kotiin. Yöllä alkoikin minun mahatautini ja Kallen hoitovastuu Nipsusta. Kalle ei ole juurikaan uskaltanut päästää Nipsua vapaaksi metsässä, kun taas minä vapautan Nipsun meidän lähimetsässäkin heti, kun tietä ei enää näy. Nyt Kalle oli kuitenkin Nipsun kanssa pitkillä metsälenkeillä niin, että Nipsu oli vapaana. Hyvin oli sujunut! Maanantainahan piti olla meidän pentukurssimme täällä Hervannassa, mutta jouduin perumaan tulomme.

Eilen ostin Nipsulle kaksi uutta aktivointilelua ensi viikkoa varten, kun joutuu olemaan yksin 8 tunnin iltavuoroni ajan (Kalle on Lapissa vaeltamassa). Annoin Nipsulle kokeiltavaksi jo toisen ja tyttö suuttui kovasti, kun ei saanut ruokaa sieltä pois. Alkoi itkeä ihan hirveästi! Odottelin hetken ja menin sitten vähän avittamaan, kun oli rauhoittunut. :-) Eilen illalla meillä oli taas koirakoulu Pirkkalassa. Heti sinne päästyämme Nipsu jotenkin pääsi karkaamaan autosta, kun Hannan ovi oli auki. Onneksi lähti juoksemaan poispäin autotiestä ja kääntyi heti luokseni, kun huikkasin. Koirakoulussa oli siis muiden koirien lisäksi Nipsun sisko Lumo ja veli Temppu. Temppu onkin oikea taituri jo! Tottelee Anniina-omistaajansa hienosti! Meillä oli taas alkupuolella vähän ongelmaa, kun Nipsun mielestä on tyhmää, että hänet tuodaan samaan paikkaan, missä on sisko ja veli, ja sitten niiden kanssa ei saa leikkiä! Puolivälissä siirryimme ohjaajan neuvosta ihan reilusti kauemmas ja siellä sujuikin paremmin. Olin niin iloinen, kun Nipsu pystyi monesta häiriöstä huolimatta seuraamaan käskystä. Lisäksi harjoittelimme seuraa-käskystä pysähtymistä istumaan ja seisomaan. Näitä ei olla vielä kovin treenattu, mutta ihan hyvin nekin alkoivat sujumaan. Olimme Nipsun kanssa siellä kauempana, joten en kuullut kaikkea, mitä ohjaaja sanoi, vaan katsoin mitä muut tekee ja teimme perässä. Kyllähän ohjaaja kävi luonamme, mutta Nipsu häiriintyi siitä vähäsen. Treenin jälkeen Nipsu oli aivan väsyksissä ja suuntasimmekin suoraan autolle ja kotiin nukkumaan kiireesti. Mikäli blogia lukee joku tokoilija, niin voisitko kertoa minulle, saako siis seuraa-käskyn jälkeen sanoa, että sivulle tai seiso? Pitääkö koiran tajuta, että tällä kertaa pysähdyksissä istutaan ja tällä kertaa seistään? Mistä sellainen pitäisi tajuta? Olen ymmärtänyt, että tokossa kaksoiskäskyt on kielletty (esim. ei sanota ensin istu ja sitten paikka, vaan istu-käsky sisältää myös paikoituksen), mutta sallitaanko ne tässä tilanteessa? Osaisiko joku suositella hyvää tottelevaisuuskoulutus-kirjaa, josta nämä kysymykset selviäisi? :-)

Ilouutisena voin vielä kertoa, että Nipsu on melkein sisäsiisti! Viime viikko oli aivan hirveä, sillä Nipsu pissasi joka ikisen maton tai oman peittonsa päälle! Mikä vain kelpasi. Meillä oli ihan kamala pissanhaju koko ajan ja pesukone pyöri lakkaamatta. Nipsu onkin jo miltei kuukauden ollut öisin pissaamatta lattialle, mutta päivisin pissoja on tullut useasti. Nipsu onkin nyt tajunnut ulospissaamisen riemut - pissasta saa silloin suuret kehut ja naminkin vielä. Tietysti vahinkoja varmaan vielä sattuu, mutta nyt pissatilanne näyttää ihan positiiviselta. Enää meidän ei tarvitse joka kerta kiidättää Nipsua sylissä pihalle pissalle, vaan Nipsu voi kävellä rappuset alas ja pystyy silti pidättämään koko matkan. Eilen Nipsu pyysi varmaan ensimmäistä kertaa päästä pihalle. Tuli unen jälkeen istumaan eteeni ja tajusin, että nyt onkin pissahätä! Ihanaa, jos jo jonkin ajan kuluttua melkein kaikki pissat tulevat ulos eikä koko ajan tarvitse havainnoida Nipsun liikkeitä - näyttääkö etsivän pissapaikkaa, vai etsiikö vain lepopaikkaa.

Nyt meillä ei olekaan koiratreffejä ennenkuin ensi viikolla. Suunnitelmissamme on lähteä Poriin mökille sunnuntaina - Nipsu ei ole vielä ikinä päässyt sinne meren rannalle. Pitääpä ottaa kamera mukaan, niin voin laittaa tänne kesäisiä mökkikuvia! :-)

- Mirjami

Nipsu ihan pihkassa!

Meillä onkin ollut jälleen toimintaa täynnä oleva kesälomaviikko - vierailimme Kallen sukulaisten kanssa Venäjällä alkuviikosta ja Nipsu sai viettää laatuaikaa Taika-äidin ja Lumo-siskon kanssa. Nipsu oli viihtynyt omien sukulaistensa luona hyvin - koirat olivat päässeet pitkille metsälenkeille ja tietysti saivat leikkiä yhdessä ulkona ja sisällä. Nipsulla oli ilmeisesti tullut pieni taantuma tämän hetkiseen sisäsiisteystilanteeseen. Monet pisut olivat tulleet sisälle. Kotonakin pissarytmi oli vähän minulta hakusessa ja parit pisut pääsivät hoidon jälkeen perjantaina meilläkin sisälle. Haimme Nipsun kotiin siis torstaina myöhään illalla. Neito oli jo mennyt nukkumaan, mutta oli kuitenkin ovella meitä vastassa ja alkoi heti jutella kuulumisiaan. Nipsu piti varmaan vartin verran jutteluääntänsä, taisi kertoa kuulumisiaan. :-D

Perjantai oli Nipsulla lepopäivä, sillä perjantai-iltana alkoivat jo uudet seikkailut. Kalle lähti viemään meitä kuuden maissa Hervannan Hukkien kesäleirille Kuruun. Siellä oli vähän vähemmän väkeä kuin viimeviikkoisella Hämeenkyrön Hälläpyörien kesäleirillä. Yhteensä partiolaisia oli reilu 30 eli kyllähän sielläkin oli vilskettä! Pystytimme taas oman teltan, jossa Nipsu viihtyy tosi hyvin. Leirillä oli mukana myös vuoden vanha Lumi-koira. Tytöt eivät oikein päässeet samalle aaltopituudelle. Nipsu malttoi hetken olla paikoillaan, kun tutustuivat Lumiin ja sitten alkoi hyppy-pomppu-riehuminen ja leikkiinkutsu. Lumi ei kuitenkaan leikkiin lähtenyt ja tässä vaiheessa vähän etäännytin Nipsua Lumista. Nipsu oppi kuitenkin nopeasti, että tämä koira ei innostukaan leikistä, eikä lopulta kiinnittänyt Lumiin paljoakaan huomiota. Leiripaikka oli siinä mielessä huono, että vieressä meni mökkitie. Tiellä ei kuitenkaan kulkenut paljon autoja, mutta sen verran kuitenkin, etten uskaltanut pitää Nipsua juurikaan vapaana. Onneksi mukana oli 10 metrin kenttähihna ja Nipsu sai enemmän vapautta. Leiripaikan vieressä oli Näsijärvi, jonka rannalla kävimmekin monta kertaa. Nyt Nipsu kastoi jo mahaan asti. Kyllähän se varmaan lähtee heti uimaan, kun ihmisetkin menevät. Nyt menee veteen leikkimään ja hakemaan keppejä. Ensimmäinen yö sujui ongelmitta. Nipsu oli partiotouhuissa aina välillä mukana ja välillä sitten meni telttaan huilaamaan. Muut ihmiset ihmettelivät taas, että miten se siellä pysyy ja viihtyy. Eipä ole tähän mennessä ollut mitään ongelmaa. Nipsu tajuaa itsekin jäädessään yksin, että nyt voisi vähän nukkua. Itse kun ei vielä malta mennä nukkumaan, vaikka kuinka väsyttäisi. Vähän kyllä ihmettelin, että miten Nipsu pystyi pysymään rauhallisena, vaikka joukko pieniä partiolaisia juoksi ja kiljui leikkiessään aivan vieressä. Välillä meinasi lähteä jahtaamaan, mutta tyytyi sitten juurakoiden pureskeluun kehotuksestani. Partiolaiset tietysti myös huutavat aina, eivätkä taputa (esim. iltanuotiolla tai kiitoksena ruuanlaitosta emännille) - tästäkään Nipsu ei hätkähtänyt ollenkaan. Lapsiakaan ei taida ruveta pelkäämään tai vieroksumaan ikinä, kun on saanut nyt niin paljon lapsikavereita. :-) Toisena leiriyönä alkoikin jo illalla sataa ja ukkostaa. Minä sitten ukkospelkoisena yritin psyykata itseni rohkeaksi teltan ulkopuolella, etten tartuta Nipsuun pelkoani. Hetken aikaa panikoituani pystyin rauhoittumaan ja menemään telttaan makuupussiin, vaikka ukkonen jyrisi ihan leiripaikan päällä. Nipsu vähän kuunteli, että mitäs meteliä se on ja katsoi vielä, että miten minä tähän suhtaudun. Siinä sitten haukottelin sekä olin aivan normaalisti ja Nipsu jatkoi uniaan. Nipsu tartutti minuun rohkeutensa ukkosta kohtaan, enkä minäkään enää pelkää jyrinää. :-)

 Vauhdikas kuvattava matkalla kohti sudenpentujen ja johtajien puolijoukkuetelttoja. Suussa tietysti puupala!

Saavuimme muutama tunti sitten kotiin leiriltä ja hyvin maittaa uni tyttöselle! Nipsu kuitenkin tuoksuu aivan pihkalta, kun jyrsi niin paljon tuoreita kantoja, jotka olivat tietysti aivan pihkassa. Nyt Nipsukin on sitten ihan pihkassa! Pitää harjata sekä pestä ja vielä sen jälkeen katsoa, pitääkö saksia joitain pihkakohtia pois. Huomasin myös, että Nipsua oli pistänyt hyttynen aivan silmäkulmaan. Kohta oli normaalin pistokohdan näköinen eikä ainakaan vielä ole näyttänyt kutiavalta. Toivottavasti ei rupeakkaan kutittamaan!

Huomenna menemme Herwoodin Hauvojen pentukurssille. Olen ilmoittautunut sinne aikoja sitten ja ajatuksenani oli käydä ensin Riikka Eskurin Hauskan koirakoulun alkeistokokurssi, joka on torstaisin, mutta nyt tuli tilaisuus HerHauvojen kurssille. Meillä on siis kaksi kertaa viikossa nyt Nipsun kanssa koulua. :-) Huomenna alkaa myös minun kesätyöni ja Nipsu joutuu olemaan vähän kauemman aikaa yksin kotona. Eiköhän sekin kuitenkin luonnistu. :-)

- Mirjami

Leirielämää ja pentutreffit

Nipsu on nyt päässyt ensimmäistä kertaa veneajelulle! Keskiviikkoiltana vanhempani toivat meidät Ikaalisten ja Ylöjärven rajalle Luhalahden rantaan. Nipsu oli voinut vähän pahoin ja oksentanut pari kertaa. Ilmeisesti lehtien syönti vanhempieni pihaa reunustavasta puskasta ei kannattanut... :-) En kuitenkaan huolestunut turhasta, sillä ruoka kuitenkin maistui. Oksennusrumbasta päästyämme puimme pelastusliivit päälle (molemmille tietenkin) ja lähdimme veneellä kohti Rahko-saarta. Nipsu ihmetteli ensin vähän veneessä - olihan siellä uusia juttuja paljon. Nipsu ei kuitenkaan pelännyt ollenkaan perämoottorin ääntä, mikä oli tosi hieno juttu! Saaressa oli keskiviikkoiltana vain johtajat. Tämä oli hyvä, sillä näin Nipsu pääsi tutustumaan ympäristöön ennen laumaa kirkuvia lapsosia. :-) Kaikkihan eivät tietenkään siitä pitäneet, että koira tuli mukaan. Ymmärrän täysin, etteivät allergiset ihmiset ole koirista innoissaan, mutta luulenpa vain, että siellä ulkoilmassa koirapöly ja karvat ovat vain pieni haitta, kun verrataan esimerkiksi siitepölyyn, ampiaisiin ynnä muihin. Pysyimme kuitenkin kaukana allergisista ja olin tietysti etukäteen kysynyt, käykö koiran mukaanotto. :-)
Teltan pystytyksen jälkeen alkoikin sitten saareen tutustuminen. Tällöin Nipsu vielä pysyi hyvin lähistölläni. Onneksi paikkana tosiaan oli se pienehkö saari, eikä eksymisen vaaraa ollut. Ensimmäinen yö oli kylmä! Lisäksi ensimmäinen leiriyö on aina hankala, kun luonnon äänet kuuluvat niin kirkkaasti. Olin ottanut Nipsulle lämpimän pedin, mutta siinä hän ei kauaa viihtynyt. Jossain vaiheessa rupesin itse palelemaan niin paljon, että otin Nipsun lämpöpatterikseni makuupussiin. Aamuruuan laitoin Nipsulle ulos ja raukkaparka aivan paleli syödessään. Jätin Nipsun sitten vielä nukkumaan lämpöiseen telttaan ja lähdin itse vastaanottamaan leiriläisiä. Nipsu oli muutenkin jäähyllä ja päiväunilla aina tunnin pari kerrallaan. Kyllä huomasi, että ulkoilma väsytti pikkuista. Aina väsyneenä Nipsu rupesi tekemään hölmöyksiä (kerran pureskeli yhden lapsen reppua ja toisella kertaa alkoi syödä erään tytön saapasta, joka oli vielä tällä tytöllä jalassa!). Vähän aikaa Nipsu vastusteli teltassa yksinjäämistä, mutta näki sitten parhaaksi ottaa pienet tirsat. Nipsu viihtyi lasten joukossa hyvin! Meitä oli yhteensä parhaimmillaan 50-60 henkilöä, joista suurin osa oli lapsia. Yksi huono puoli tässä oli se, että Nipsu ei sitten enää totellut pilliä - pilliin vihellettyäni oli paikalla vielä monta rapsuttajaa, eikä Nipsukaan kyllä rapsutuksista kieltäydy. Yritin huudella aina lapsille, että jättäisivät Nipsun huomiotta, kun olen viheltänyt. Ymmärrän kyllä, että se voi olla vaikeaa, kun kyseessä on vielä tuollainen nuori koiranpentu. :-) Nipsu siis huiteli ties missä ja nautti suuresti, kun pääsi olemaan metsässä ja veden äärellä. Pitää kuitenkin täällä kotona taas treenata metsässä olemista, ettei Nipsu ota aivan tavaksi lähteä näköetäisyyttä kauemmaksi. Toinen telttayömme oli myös kylmähkö. Nipsu painautui aivan kiinni makuupussiini ja meni kippuralle. Otinkin Nipsun muutaman kerran taas makuupussiin, kun ajattelin toisen olevan niin kylmissään. En kuitenkaan tiedä, kuinka hyvin tuon ikäinen koiranpentu kestää kylmyyttä. En halunnut sitä ruveta testaamaan, joten päätin ennakoida ja vähän lämmittää Nipsua. :-)

 Nipsu vahtimassa meidän telttaamme. :-)

Eilen lauantaina meillä olikin sitten taas jännittävä päivä, kun kokoonnuimme koko Taikan ensimmäisen pentueen perheiden kanssa kasvattajien eli Hannan ja Jarnon luo Ylöjärvelle. Siellä oli kyllä vauhti päällä! Kuulimme mielenkiintoisen luennon Johtajuudesta. Tämän lisäksi ohjelmassa oli syömistä ja näyttelykoulutusta. Tietysti myös koirat järjestivät omaa toimintaa painimalla ja kaivamalla maata. Nipsu oli heti haastamassa kaikkia tappeluun ja pari kertaa pitikin mennä erottamaan tappelupukareita. Leikkitappeluitakin tietysti oli, mutta Nipsulla on yleensä niin tosi kyseessä ja tuntuipa siskoilla ja veljilläkin olevan sitä taistelutahtoa, että parhaaksi näin mennä väliin muutaman kerran.
Muutamista pienistä tappeluista huolimatta meillä oli kyllä aivan ihana päivä! Kyllä Hanna ja Jarno ovat valinneet pentujen perheet hyvin, kun kaikki tuntuivat niin mukavilta ja kaikki olivat vieläpä paikalla! Jaoimme kokemuksia ja kerroimme toisillemme koulutusvinkkejä. Tyttöpennuista huomasi, että Nipsu ja Olga ovat samanlaisia rakenteeltaan (sekotinkin ne pari kertaa, kun en nähnyt nenänpäätä!). Pojat olivat tietysti tanakampia. Nipsu ja Olga taisivat olla myös ainoat, joilla oli miltei pelkkää aikuiskarvaa, eikä pörröistä pentukarvaa enää ollenkaan. Huomasimme myös, että minä ja Kalle olemme ainoat, joille tämä pentu on ensimmäinen oma koira. Taisi siellä joku muukin käden nostaa, mutta silti perheessä oli jollain ollut oma koira jo aiemmin. Onneksi olemme keränneet runsaasti tietoa ja osanneet ehkä käyttääkin sitä oikein. Meillä on mielestäni sujunut tämä koiraelämä tähän asti todella hyvin. Siitä tietysti kiitokset kuuluvat myös kasvattajille, joilta olemme kysyneet heti, kun joku asia koulutuksessa tai muussa koiran elämässä on mietityttänyt. Tollerista haaveileville ihmisille suosittelen lämpimästi Magicfoxia. Pentuja ei nyt ihan lähitulevaisuudessa ole tulossa, mutta muutamien vuosien päästä kylläkin. Kasvattajilta eli Hannalta ja Jarnolta saa pennun lisäksi ihan oikeasti tukea kaikissa asioissa!
Lopuksi vielä tunnelmia pentutreffeiltä kuvien muodossa. :-)

Lempipuuha :-)

Tappelua kuopasta, kuopassa :-)

Tästä on kyllä vaikea tunnistaa, kuka on kukin. :-)

Tasapainoilua kivikasan päällä.

Kuinka vaikea on ottaa yhteispotrettia koirista, jotka juoksevat heti eri suuntiin? :-D 

Ihana kasa ihania koiria!

Lisää kuvia tuonnempana!

Sellainen unohtui vielä mainita, että Nipsu menee huomisiltana ensimmäistä kertaa hoitoon! Hoitopaikkana tietysti äiskän ja Lumo-siskon koti eli Rapsuttamo (Magicfoxin kasvattajien koirahoitola). Nipsu viipyy hoidossa maanantaista torstaihin, kun me olemme Venäjän reissulla. Katsotaan, kuinka siskonsa kanssa leikkimisestä väsähtänyt koira sieltä tulee kotiin. :-)

- Mirjami

Kesälomalaiset

Blogin päivityksessä on ollut taukoa kuumeiluni vuoksi! Olo oli niin vetämätön, että minun piti luovuttaa pariksi päiväksi Nipsun hoito kokonaan Kallelle ja vetäytyä vanhempieni luokse parantumaan. Onneksi teinkin näin, sillä oma koira tuntui vieläkin rakkaammalta pienen hoitotauon jälkeen.

Kerronpa nyt ensin kuitenkin koirakoulustamme. Olimme Pirkkalassa alkeistokokurssilla yhdessä monen muun pikkuhaukun kanssa (mm. Lumo ja Temppu Magicfoxeista). Meno oli Nipsulle vielä liian jännittävää ja kaikki muu tuntui mielenkiintoisemmalta kuin minä. :) Ymmärrän kyllä Nipsun toimia hyvin, sillä olemme treenanneet vain muutamien ihmisten tai koirien ollessa häiriötekijöinä. Kymmenen koiraa näköpiirissä oli siis liikaa. :) Vaikka siellä harjoitukset eivät ihan sujuneet, niin kotona rupesimme heti treenaamaan "uusia" asioita (heti kun olimme koirakoulun jälkeen kotipihalla, Nipsu alkoi tuijottaa minua intensiivisesti ja seurasi ihan vasemman jalan vieressä minua sisäovelle asti eli kyllähän nämä jutut sujuvat.. :)).

 Minulle tosiaan nousi sitten kuume heti koirakoulun jälkeen. Lähdimme siitä seuraavana päivänä eli perjantaina ajelemaan vanhempiemme luokse ja Nipsu lähti Kallen mukaan heidän mökilleen. Siellä Nipsu saikin uuden ystävän! Kallen vanhemmilla on Murri-niminen dalmispoika (reilu 1 vuosi), joka on pari kertaa nähnyt Nipsun kiinniollessaan. Tästä Murri ei ole pitänyt, vaan on vähän murissut. Tämän vuoksi emme ole uskaltaneet Nipsua ja Murria vielä päästää tutustumaan. Nyt kuitenkin Nipsu oli jo nähnyt paljon erilaisia koiria ja saanut positiivisia koirakokemuksia, joten Kalle oli päästänyt Nipsun ja Murrin tapaamaan. Onneksi - heistä tuli heti parhaat ystävät! Tai no Nipsu alkoi pomottaa Murria ja repi tämän huulesta tai milloin kaulanahasta ja Murri kellahti selälleen. :) Hyvin sujuivat leikit! Välillä piti ystävykset erottaa eri kerroksiin, että molemmat saivat levättyä painimisen välillä. Tässä jo yksi kuva kaveruksista, lisää kuvia leikkitohinoista tulee myöhemmin.

Murri ja Nipsu

Olemme ottaneet vaiheittain lisää häiriötekijöitä mukaan treenaamiseen. Tänään oli vuorossa yhteistreenit Kallen kummitädin ja Narsku-koiran kanssa. Narsku on Murri-koiran (Kallen vanhempien koira) sisko eli reilun yhden vanha dalmistyttö. Odotellessamme Narskua treenipaikalle huomasimme, että vieressä oli käyttökoirien harjoitukset! Sepäs sattuikin sopivasti - saimme lisää koiria "häiriöksi" harjoituksiimme. Läheltämme kulki monta saksanpaimenkoiraa ja harjoittelimme niiden katselemista nätisti etäämmältä. Käyttökoirien harjoituksissa oli ilmeisesti luokkien parhaat yksilöt eli hyvin käyttäytyviä koiria. Näistä pienistä yhteistreeneistä jäi tosi hyvä mieli - Nipsu hokasi, että namia tippuu suuhun silloin, kun koira on näkyvissä ja istutaan nätisti. Lisäksi kontakti oli nyt paljon parempi kuin viime harjoituksissa. Olemme tehneet paljon naksutinkoulutusta ja kyllä se on tehnyt meihin vaikutuksen. :) Melkein kuulen, kun Nipsun päässä raksuttaa, että miten kuulisi sen äänen, mistä saa sitten namin. Onhan se vielä vähän hankalaa, kun joka pissalenkilläkin täytyy olla namia taskut pullollaan, pilli ja naksutin. Eiköhän oma sorminäppäryys tässä vielä kehity ja pian naksuttimen käytöstä tulee ihan arkipäivää.

Taidan liittyä Nipsun seuraan ja painua pehkuihin! Nipsu väsähti Narskun kanssa juoksemisesta ja on nukkunut kotiintulosta asti sikeästi. :) On tämä lomailu ihanaa!

- Mirjami